Olen käynyt kirpputoreilla 90- luvun alusta asti jo ennen ns. kirpputoribuumia. Tuolloin rekeistä pystyi löytämään oikeita aarteita, äidiltä tyttärelle periytyviä takkeja ja mekkoja. Nykyään vetää mielen surulliseksi kiertää kirpputoreja, kun lähes jokainen pöytä notkuu henkkamaukka rutkuja, joita on tuotettu vain edullisen hinnan vuoksi, MORE is MORE! Nykyvaatteiden laatu on niin heikkoa, että vaatteiden omistajakierros voi jäädä yhteen, kun ennen samaa vaatetta saattoi käyttää jopa puolenkymmentä ihmistä.

Kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa näkyy laadun surkea tila. Hirvittävät määrät vaatteita joudutaan hävittämään niiden uudelleenkäytön sijaan. Osallistuin kesäkuussa Poistotekstiilit seminaariin, jonka järjesti Hämeen Ammattikorkeakoulu ja POISTARI- poistotekstiilien materiaalipankkiselvitys hanke. Siellä avattiin tekstiilijäte virran (sis. kaikki tekstiilit) lukuja Suomessa (2010): tekstiilijätettä syntyy 70.000kg vuosittain, josta yli puolet(38.000kg) päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi. Henkilöä kohden se tekee 7,2kg! Kaiken lisäksi tekstiilijätteen määrä on kasvussa, joka johtuu osaksi lyhytikäisestä muodista ja heikkolaatuisista vaatteista. Muodin syklit ovat todella lyhyet ja laatu mukailee tätä, joten vaatteista tule nopeasti käyttökelvottomia kertakäyttövaatteita ja henkkamaukka vuoret jatkavat kasvuaan…

Pistää miettimään mitä oikeasti ostaa ja tarvitsee – vai mitä?